Teille, jotka teoria vei mennessään

Teille, jotka teoria vei mennessään

16.3.2020 0 Kirjoittanut Tiia

Kun kouluttaja löytää tieteellistä näyttöä niille arvoille, jotka on omassa kouluttamisessaan aina asettanut korkealle, imaisee teoria tällöin herkästi mukaansa. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että teorian opiskelun myötä alkaa pohtia ja suunnitella omaa treenaamistaan entistä tarkemmin; kouluttaja pyrkii ymmärtämään asioiden välisiä syy- ja seuraussuhteita sekä suunnittelemaan yhä tehokkaampia tapoja treenata. Tämä on tietysti hieno asia, sillä sen lisäksi että se usein tukee koiran hyvinvointia, on se myös valtavan opettavaista kouluttajalle.


Älä kuitenkaan ylianalysoi

Kolikon kääntöpuoli piilee siinä, kun harjoittelua alkaakin analysoida lähes jatkuvasti ja mieli täyttyy hiljalleen pelkistä miksi-kysymyksistä: “Miksi koira haukkui ohjatun aikana? Miksi sen kontakti katkesi kesken seuraamisen? Miksi se hidasti luoksetulossa?”. Jatkuva analysointi johtaa herkästi siihen, että eteneminen hidastuu. Kouluttaja saattaa kokea myös painetta siitä, että tekee jotakin väärin, eikä halua tehdä mitään sellaista, mitä ei pysty järkisyillä perustelemaan itselleen tai muille. Lopulta tämän kaltainen ylianalysointi voi johtaa siihen, että kouluttaja ei välttämättä uskalla tehdä oikein mitään.

Olen aina ollut sitä mieltä, että toko (kuten myös muut lajit) on sekoitus tiedettä ja taidetta. Kun teoria vie mennessään, saattaa taiteen merkitys kuitenkin hetkellisesti unohtua.

Opiskeluun syventyessään sitä alkaa herkästi nähdä asiat ensisijaisesti teoreettisesta näkökulmasta. Toisaalta, jos on aina kouluttanut vain oman kokemuksen pohjalta, voi omassa kouluttamisessaan olla vaikea nähdä teorian merkitystä. Itse olen kuitenkin kantapään kautta oppinut sen, että käytännön harjoittelussa tarvitaan aina molempia; sekä tietoon perustuvaa analyyttista ajattelua, että myös kokemuksiin pohjautuvaa intuitiivista ajattelua.

Analyyttisen ja intuitiivisen ajattelun merkitys kouluttamisessa

Kouluttaessamme koiria, meidän olisi tietenkin hyvä ajatella asioita mahdollisimman analyyttisesti. Kun meillä on tietoa kouluttamisen teoriasta, ymmärrämme koulutusprosessin kulkua paremmin ja näin ollen meillä on myös paremmat mahdollisuudet kehittyä. Analyyttisesti ajatellessamme pyrimme suhtautumaan asioihin myös mahdollisimman objektiivisesti ja teemme päätöksiä järkiperäisesti, jolloin esimerkiksi kokemamme tunteet eivät suoraan vaikuta siihen, minkälaisia valintoja teemme. Olemme rationaalisia ja pystymme keskustelemaan kouluttamisesta myös muiden kouluttajien kanssa yhtenäisen terminologian ansiosta.

Analyyttinen ajattelu ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme myös intuitiivista ajattelua. Joskus eteemme tulee tilanteita, jolloin päätös on tehtävä hyvinkin nopeasti ja aikaa analyyttiseen ajatteluun ei yksinkertaisesti ole. Tällöin meidän on tehtävä päätöksiä intuitiomme pohjalta. Intuitiivinen ajattelu on usein tiedostamatonta, automaattista ja kokemuksiin perustuvaa. Kun esimerkiksi uskomme vahvasti jonkin asian toimivuuteen osaamatta selittää sitä järkiperäisesti, on kyseessä intuitio. Jotkut jopa sanovat intuition olevan luovuuden lähde. Jos kouluttamisemme perustuisi vain ja ainoastaan analyyttiseen ajatteluun, kadottaisimme jotakin valtavan tärkeää.

Analyyttinen ja intuitiivinen ajattelu ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään; esimerkiksi analyyttisen ajattelun kehittäminen saattaa vahvistaa sitä, että intuitio osuu useammin oikeaan. Lisäksi tunteemme ovat mukana ainakin jossain määrin kaikessa ajattelussa – halusimmepa sitä tai emme. Joten jos on juuri valmistunut esimerkiksi eläintenkouluttajaksi ja kokee syyllisyyttä tai häpeää siitä, että toimii tietyissä tilanteissa intuition pohjalta, niin aivan turhaan! Se on täysin inhimillistä ja joskus jopa välttämätöntä asian etenemiseksi.


Luota omaan osaamiseesi

On valtavan hienoa, että yhä useampi lajiharrastaja opiskelee myös oppimisen teoriaa ja pyrkii ymmärtämään kouluttamisen taustalla olevia prosesseja. Tasapainoilu teoriapohjaisen sekä kokemusperäisen tiedon välillä ei kuitenkaan ole aina helppoa. Haluankin kannustaa kaikkia kouluttajia opiskelemaan mahdollisimman paljon, mutta samalla kuitenkin luottamaan omaan itseensä ja siihen, että osaa.

Tietämisen tapoja on erilaisia, eikä mitään niistä tulisi väheksyä – kokemusperäisellä tiedolla on paikkansa siinä missä tieteellisellä teoriallakin, ja intuitiota tarvitaan analyyttisen ajattelun ohella! : )