Susan Friedman: Ajatukset, jotka pitäisi kuopata – käyttäytymistieteiden vanhentuneet ja väärinymmärretyt käsitykset

Susan Friedman: Ajatukset, jotka pitäisi kuopata – käyttäytymistieteiden vanhentuneet ja väärinymmärretyt käsitykset

 

Luennon kuvaus:

The inertia that results from so-called conventional wisdom about how behaviour works is a big obstacle to the widespread adoption of positive reinforcement-based training. Discussions quickly devolve into rancorous debates based on little more than personal belief and political affiliations. One example is the intrinsic vs. extrinsic reinforcement debate. As a result of many myths and misunderstandings, learners fail to benefit from the wellspring of information that is the result of decades of application of the technology of behaviour change known as applied behaviour analysis (ABA). At the center of this problem is the deeply rooted belief that behaviour exists inside individuals, independent of the conditions in which they behave. In this Session, common myths and misunderstandings will be discussed so that participants are better able to address them.

 

1. TIETEESEEN LIITTYVÄT HARHALUULOT

Tutkimuksen tulos on todiste

Yksi yleinen harhaluulo on ajatella, että tutkimuksen tulos on ehdoton todiste jostakin. Ei voida sanoa, että “tämä tutkimus todistaa, että asia on näin”. Tutkijat ovat kyllä hyvin tietoisia tästä asiasta, mutta maallikkot välttämättä eivät. Yksi tutkimus ei voi todistaa mitään, vaan se on aina väliaikaista. Tieto muuttuu ja kehittyy, jolloin uutta tietoa syntyy koko ajan. Tiede on itseään korjaavaa. Siinä on kyse jonkin asian esille tuonnista, sitä seuraavasta palautteesta sekä uudistuksesta. Tiede muuttuu nopeaa vauhtia, jolloin pysyvää faktaa ei ole.

Kausaliteettivirhe

Yleinen väärinkäsitys on, että mikäli kahdella tekijällä on yhteys (eli ne korreloivat keskenään), niin toinen tekijä aiheuttaisi toisen (kausaliteetti). Korrelaatio ei kuitenkaan riitä todistamaan asioiden välistä syy-seuraussuhdetta. Klassikkoesimerkki tästä on jäätelön syönnin sekä hukkumisten välinen yhteys. Yhteydestä huolimatta jäätelön syönti tuskin aiheuttaa hukkumisia saatika päinvastoin. Sen sijaan on olemassa kolmas tekijä, joka on kesä.

Väitettäessä, että aivot tai emootiot suoraan aiheuttavat käytöksen, syyllistyy nimenomaan kausaliteettivirheeseen. Aivot, emootiot ja ympäristön olosuhteet korreloivat kaikki käytöksen kanssa: jokainen niistä on merkittävä käyttäytymisen kannalta, mutta ne eivät riitä itsessään selittämään käyttäytymistä. Koulutustilanteessa saatamme esimerkiksi herkästi syyttää koiraa, vaikka syy olisi ympäristössä. Tämän vuoksi koiraa ei myöskään tulisi leimata esimerkiksi herkästi turhautuvaksi.

Konkretisointivirhe

Kyseessä on virhepäätelmä, jossa konkretisoimme abstrakteja asioita – toisin sanottuna saatamme käsitellä jotain ideaa konkreettisena, vaikka se ei sitä ole. Sen sijaan monet käyttämämme käsitteet ovat konsepteja, joiden valossa saatamme tarkkailla käyttäytymistä (esimerkiksi fobiat).

Koulutusmaailmassa tällainen konsepti voisi olla esimerkiksi dominanssi; joku saattaa perustella koiran puremista sillä, että se on dominoiva. Tämä johtaa kuitenkin kehäpäätelmään (koira puree, koska se on dominoiva <-> koira on dominoiva, koska se puree). Dominanssilla asioiden selittäminen on heikkoa, koska se ei johda mihinkään järkevään ratkaisuun.

 

2. KÄYTTÄYTYMISANALYYSIIN JA KÄYTTÄYTYMISTIETEISIIN LIITTYVÄT HARHALUULOT 

Harha 1: poissulkee biologian ja genetiikan vaikutukset

Skinnerin behaviorismia on aikoinaan tulkittu väärin ja tästä juontaa juurensa myös käsite “radikaali behaviorismi”. Tosiasiassa Skinner myönsi biologian olemassaolon, itse asiassa hän jopa sanoi, että kaikessa käyttäytymisessä on kyse nimenomaan biologisista systeemeistä. Learning is our biology!

Harha 2: kieltää tunteiden olemassaolon

Käyttäytymistieteissä itse asiassa ajatellaan, että ajatukset ja tunteet ovat käyttäytymistä. Tunteisiin sisältyy oppimista, sillä ne ovat seurausta oppimisympäristöstä (esimerkiksi ilo on positiivisen vahvisteen seuraus, R+ -elämäntyyli synnyttää tutkitusti iloa). Ympäristö laukaisee tietyn tunnetilan oppimishistorian pohjalta.
Susan näytti esimerkkivideon murisevasta leijonasta. Leijonaa positiivisesti vahvistettiin tästä joitain kertoja, jonka myötä aggressio väheni ja loppupeleissä leijona ei murissut enää lainkaan (tunnetila muuttui).

Harha 3: kyse on yksinkertaisista ärsyke-vaste reaktioista

Esimerkiksi Pavlovin S-S-R (A-B) tai Skinnerin S-R-S (ABC). Ensisijaisesti nämä ovat työkaluja, jotka auttavat luomaan ymmärrystä sen suhteen, miksi eläin käyttäytyy kuten käyttytyy.

Harha 4: tukee rankaisun käyttöä

Koska nelikenttään sisältyy myös positiivinen ja negatiivinen rankaisu, ajatellaan herkästi, että niitä myös käytetään yhtä lailla vahvisteiden ohella. Näin ei kuitenkaan ole, esimerkiksi jo Skinner suosi ennemmin positiivisen vahvisteen käyttöä.

Itse asiassa käyttäytymisanalyysi vastustaa rankaisun käyttöä, sillä se ei a) opeta kuinka pitäisi käyttäytyä, b) ei välttämättä eliminoi käytöstä ja c) voi johtaa vain pahempaan käyttäytymiseen.

Harha 5: kieltää vapaan tahdon olemassaolon

Joidenkin mukaan ihmisillä ja eläimillä on täysin vapaa tahto, jonka käyttäytymistieteet kieltävät. Näin uskovat yleensä he, joiden mielestä käytös on jotakin sellaista, mikä syntyy sisältäpäin. Tosi asiassa erilaiset lait kuitenkin määrittelevät sitä, miten maailma toimii (esimerkiksi Newtonin painovoimalaki). Myös käyttäytymistieteissä on kyse tällaisista laeista. Miksi niitä kyseenalaistetaan, mutta esimerkiksi painovoimaa ei? Toki esimerkiksi kehittyminen luo valinnanvapautta erilaisten taitojen omaksumisen myötä, mutta onko täysin vapaata tahtoa loppupeleissä olemassa?

Harha 6: kieltää yksilölliset piirteet

Jo Skinner kirjoitti yksilöllisistä piirteistä. Hänen mukaansa jokainen yksilö on uniikki, sillä kukaan muu ei ole kasvanut täysin samanlaisessa ympäristössä kuin hän, ei edes identtinen kaksonen. Hänen mukaansa jokaisella on oma persoonallinen historiansa, ja näinhän se onkin.

 

3. KOULUTTAMISEEN LIITTYVÄT HARHALUULOT

Harha 1: vihjeet aiheuttavat käytöksen

Vihje ei itsessään aiheuta käytöstä, vaan käytöksen seuraukset (eli vahvistehistoria). Mikäli eläin ei toteuta pyydettyä käytöstä, ei se tämän vuoksi tarvitse isompia vihjeitä (esimerkiksi huutamalla kovempaa), vaan sen sijaan se tarvitsee isomman vahvisteen.

Harha 2: kaikki palkkiot ovat vahvisteita

Susan ei itse pidä käsitteestä palkkio, mitä tulee käyttäytymistieteisiin, sillä se saattaa herkästi johtaa harhaan. Se, mitä se saatamme kokea palkkioksi, ei välttämättä ole palkkio jollekin toiselle – siksi tulisikin puhua vahvisteista. Jokaisella toimii erilaiset vahvisteet riippuen siitä, minkälaista käytöstä tavoitellaan.

Harha 3: positiivinen vahvistaminen on lahjontaa

Mikäli lahjonnalla tarkoitetaan lahjuksen tai muun perusteettoman edun tarjoamista tai antamista siten, että se johtaa käyttäytymiseen, jota lahjuksen tai perusteettoman edun vastaanottajalta edellytetään, ei positiivinen vahvistaminen ole lahjontaa. Sen sijaan kyse on toiminnasta ja sitä seuraavasta palautteesta ja sen myötä kehityksestä.

Harha 4: positiivinen vahvistaminen aiheuttaa palkkioriippuvuutta

Yhtä lailla voitaisiin kysyä, aiheuttaako positiivinen rankaisu rankaisuriippuvuutta? Aineellisia vahvisteita on myös toki aina mahdollista muuttaa, mikäli se on tarkoituksenmukaista.

Harha 5: kouluttaminen positiivisesti vahvistamalla on hitaampaa kuin rankaisuilla

Rankaisun suosijoilta kuulee monesti klassikkoselityksen “minulla ei ole aikaa”. Susan näytti videon chihuahuasta, joka koulutettiin positiivisesti vahvistaen avaamaan kirjan kansi kuonollaan ja tähän meni noin minuutti. Kuinka kauan tähän olisi mennyt rankaisua käyttämällä? Tulee huomioida, että kaikkia käytöksiä ei ole edes mahdollista kouluttaa rankaisun voimin.

Positiivista vahvistamista pidetään hitaampana usein siitä syystä, että ihmiset ovat jo niin tottuneita rankaisun käyttäjiä, että ovat siinä parempia. Heille positiivinen vahvistaminen on uutta ja siksi se saattaa olla alkuun hidasta.

Harha 6: tarjoamalla ruokaa tai lohtua vahvistetaan pelkoa

Mikäli joku väittää näin, olisi syytä kysyä, miltä pelko hänen mielestään näyttää. Susan näytti videon koirien turvakodista: koirat olivat häkeissään ja aina, kun joku käveli ohi, ne haukkuivat. Muutaman päivän ajan ohikulkijat heittivät koirille aina ruokaa, huolimatta siitä, olivatko koirat hiljaa vai ei. Loppupeleissä sen sijaan, että haukkuminen olisi vahvistunut, tulikin kaikista koirista täysin hiljaisia ihmisten kulkiessa ohi. Koirat myös makoilivat rennosti pedeissään.

Harha 7: ulkoinen vahviste heikentää sisäistä vahvistetta

Saatetaan esimerkiksi ajatella, että (ulkoinen) ruokapalkkio vähentää koiran (sisäistä) motivaatiota tehdä töitä, jolloin koira työskentelee ainoastaan ruokapalkan toivossa. Loppupeleissä kaikki vahvisteet ovat pohjimmiltaan sisäisiä. Väite, että palkkiot luonnostaan vähentävät tehtävän kiinnostavuutta ja luovuutta palkkion toimittamisen jälkeen, on usein seurausta huonosta koulutustilanteen suunnittelusta ja toteutuksesta. Mikäli emme käyttäydy nimenomaan lopputuloksen vuoksi, niin mistä syystä me sitten käyttäydymme?