Ken Ramirez: Aggression hoito

 

Luennon kuvaus

Dealing with reactive dogs, handling aggression, and working through problems with highly sensitive animals can be a challenge for even the very best clicker trainers. Over the years, many creative trainers have presented various alternatives to handling aggression and reactivity problems. The explosion in the number of approaches, combined with an array of new nomenclature, is often confusing for trainers seeking to choose an approach for themselves or to recommend to others.

Today, some of the most discussed approaches include, but are not limited to, Counter Conditioning, Constructional Aggression Treatment (CAT), Click to Calm, behavioural Adjustment Training (BAT), the “Look at That” game (LAT), and a host of others. How do these varied treatment approaches compare? What common or distinct scientific principles are being employed? Are certain plans better for certain situations than others?

This Session is designed to help you sort out the choices. It will explore the science underlying the approaches, look at their known efficacy, and help you see what these approaches share, as well as their differences, so that you can make informed choices. Attendees at this Session will also learn to ask the right questions and listen/look for thoughtful answers to be well-prepared when the next approach makes its way forward.

 

Aggressioiden hoitamisesta yleisesti

Kenin mukaan häneltä kysytään usein, mitä mieltä hän on niistä tekniikoista, joita yleensä käytetään aggressioiden hoidossa. Kertomansa mukaan hän ei normaalisti puhu muiden kouluttajien kehittämistä tekniikoista, mutta nyt hän päätti tehdä poikkeuksen, sillä asiaa kysytään häneltä niin usein. Luennolla hän kävi läpi ensin aggression määritelmää ja aggression hoitoa yleisesti. Tämän jälkeen hän esitteli muutaman tunnetuimman menetelmän ja kertoi oman mielipiteensä niistä.

Ken määrittelee aggression jonkinlaiseksi vihamieliseksi käytökseksi, joka ei ole toivottua. Kuten tiedämme, ihmiset saattavat määritellä aggression eri tavoin. Joku saattaa esimerkiksi sanoa, että hänen koiransa ei ole aggressiivinen, vaan sen sijaan se on vain reaktiivinen/omistushaluinen/suojeleva tai muuta vastaavaa. Tästä syystä tulisikin puhua ensisijaisesti siitä, mitä koira tekee.

Kautta aikain on kehitetty erilaisia tapoja toimia aggression kanssa. Näitä menetelmiä ovat esimerkiksi CAT, Click to Calm, DRI, BAT, DRL, DRA, Look at That, DRO, U-Turn, Watch Me ja monia, monia muita. Ei siis ole mikään ihme, että koiranomistajat menevät sekaisin. Vaikka menetelmiä on monta, niin kaikki ne kuitenkin eroavat jossain määrin toisistaan.

Yksi haastava asia aggressioiden hoidosta puhuttaessa onkin juuri terminologia. Eri tekniikoita markkinoille tuovat kouluttajat saattavat käyttää aivan uusia termejä saadakseen asiakkaiden mielenkiinnon. Tosi asiassa kouluttajat kuitenkin lähinnä sekoittelevat eri tekniikoita keskenään, jolloin syntyy uusia konsepteja, joilla ei ole mitään tieteellistä nimitystä.

Kenin mukaan kaikilla eläimillä on olemassa aggressiivinen käytös, sillä se auttaa eläimiä selviämään elämän haasteista. Menestys on aina vahviste; esimerkiksi jos koira saavuttaa aggressiivisella käytöksellään jotakin, aggressio luonnollisesti vahvistuu. Ihmisellä tulisikin aina olla takataskussaan suunnitelma eläimen aggressiivisen käytöksen varalle. Lisäksi tulisi olla hyvin tietoinen ympäristöstä ja minimoida mahdolliset riskit (esimerkiksi jos lapsi tulee silittämään koiraasi, älä puhu samaan aikaan puhelimeen). Kun aggressiosta tulee osa eläimen käytösrepertuaaria, ei se koskaan unohdu; vaikka se ei näkyisi päällepäin, se on kuitenkin siellä jossain.

Myös eläimen elekielen ymmärtäminen on keskeistä, sillä kaikki eläimet antavat kyllä merkkejä. Mikäli mahdollista, pyri välttämään ne tilanteet, joissa eläimellä on mahdollisuus aggressiiviseen käyttäytymiseen (ja päätä tilanne ennen kuin se ehtii alkaakaan). Mikäli eläin kuitenkin käyttäytyy aggressiivisesti, pyri ottamaan se informaationa tulevaa varten (missä tapahtui, mitä tapahtui, kenen kanssa jne.).

Moni perinteinen tekniikka hyödyntää rankaisun käyttöä aggressioiden hoidossa. Yleensä rankaisun käyttö kyllä toimii jollain tapaa. Tavan toimivuus taas tietenkin vahvistaa kouluttajaa, jolloin kouluttaja sortuu käyttämään rankaisua herkemmin uudelleen. Useiden tutkimusten mukaan rankaisun käyttö sisältää kuitenkin erilaisia riskejä, haasteita ja sivuvaikutuksia. Kouluttajan olisi hyvä ymmärtää rankaisun mahdolliset sovellukset. Kenin mukaan rankaisu löytyy kyllä jokaisen kouluttajan työkalupakista, mutta toivon mukaan se on lähinnä keräämässä siellä pölyä.

Monet taitavat kouluttajat hyödyntävät klassista ehdollistamista aggressioiden hoidossa. Esimerkiksi siedättäminen, totuttaminen ja vastaehdollistaminen ovat kaikki tutkittuja sekä testattuja menetelmiä, ja ne ovat tehokkaita ja toimivia. Vaikka koulutamme positiivisesti vahvistamalla ja keskitymme siten lähinnä operanttiin ehdollistamiseen, niin siitä huolimatta ei tule unohtaa klassista ehdollistumista, joka on aina läsnä.

 

Look at That Game (McDevitt)
– perustuu vastaehdollistamiseen ja operantteihin tekniikoihin
– koira opetetaan katsomaan aggression laukaisevaa kohdetta (jolloin ehdollistetaan operantisti)
– tämä muuttaa koiran emotionaalista suhtautumista laukaisevaan tekijään, kun sitä palkitaan katsomisesta (tapahtuu klassista ehdollistumista)
– menetelmässä koira siis saa katsoa kohdetta ja se palkitaan tästä
– pikku hiljaa koira rentoutuu ärsykkeen läheisyydessä ja alkaa kiinnittää enemmän huomiota kouluttajaan
– menetelmää voi käyttää missä tahansa sellaisessa tilanteessa, jossa jokin ärsyke aiheuttaa koirassa vahvoja reaktioita
– ennen menetelmän käyttöä aggression hoidossa koiralle tulisi opettaa “Look at That” -peli
– menetelmä toimii vain, jos siinä edetään hiljalleen (tämä tosin pätee useimpien tekniikoiden kohdalla)
– lisäksi se toimii parhaiten muiden työkalujen kanssa, ei niinkään yksinään
– Kenin mielestä erinomainen työkalu, jota voi hyödyntää moniin eri tilanteisiin

 

CAT (Rosales-Ruiz & Snider)

– CAT on lyhenne sanoista Constructional Aggression Treatment
– kyseessä operantti tekniikka, joka perustuu negatiivisen vahvisteen käyttöön -> koiran toivottu käytös saa esim. vieraan ihmisen/koiran poistumaan
– vahvisteena toimii siis laukaisevan tekijän etäisyys koirasta
– tutkittu menetelmä
– vaatii erillisen koulutustilanteen järjestämisen, jotta koira oppisi nopeasti
– Ken näytti videon koirasta, joka murisi vieraille ihmisille -> koiran muristessa vieras ihminen pysyi paikallaan -> jos hiljeni, ihminen meni kauemmas -> loppupeleissä koira ei enää murissut lainkaan, jolloin vieras ihminen pystyi syöttämään koiralle ruokaa
– menetelmä on hyödyllinen silloin, kun koira joutuu säännöllisesti arjessa tilanteisiin, jotka laukaisevat aggression
– jotta menetelmä toimii, tulee koulutustilanne järjestää erikseen, jolloin laukaisevaa tekijää ja muita olosuhteita voidaan kontrolloida
– menetelmän haittapuolena on se, että se altistaa koiran hetkellisesti epämiellyttävään tilanteeseen -> siksi Kenin mukaan sitä olisi syytä käyttää lähinnä silloin, jos koira joka tapauksessa joutuu näihin tilanteisiin
– menetelmä on kontekstisidonnainen, joten sitä tulee harjoitella erilaisissa tilanteissa (tämä tosin pätee moniin muihinkin tekniikoihin)
– jos koulutustilanne on järjestetty hyvin ja ajoitukset ovat kohdillaan, niin menetelmällä saa tuloksia aikaan nopeastikin

 

Click to Calm (Parsons)

– kyseessä on operantti menetelmä, jossa koiran käytöstä sheipataan hiljalleen toivottuun suuntaan
– aloitetaan vahvistamalla aivan pieniä ja lyhytkestoisia rauhoittumisen merkkejä
– tapahtuu myös vastaehdollistamista, kun koira muuttaa emotionaalista vastinettaan kohdatessaan ärsykkeen
– Ken itse hyödynsi tätä oman koiransa kanssa, joka haukkui raivokkaasti ovikellolle (tämäkin voidaan määritellä aggressiiviseksi käytökseksi)
– aluksi Kenin koira ei edes huomannut nameja -> kuitenkin 4-5 viikon päästä se alkoi huomaamaan namit ja aggressio väheni pikku hiljaa -> lopulta ei enää lainkaan haukkunut ovikellolle
– erityisen hyödyllinen työkalu silloin, kun koiran reaktio on niin intensiivinen, että sitä on mahdoton säädellä esimerkiksi menemällä kauemmas
– huono puoli menetelmässä on se, että siinä tulee vahvistaneeksi herkästi myös ei-toivottua käytöstä (vaikkakin ei niin voimakasta)
– ei myöskään ole mikään nopein menetelmä (tosin harva menetelmä on)
– asianmukaisesti toteutettuna menetelmällä on pysyvät tai vähintäänkin pitkäaikaiset myönteiset vaikutukset

 

Yhteensopimattoman käytöksen kouluttaminen

– ryhmä erilaisia operantteja tekniikoita, joita monet taitavat kouluttajat hyödyntävät
– Watch-Me on menetelmä, jossa koira opetetaan katsomaan kouluttajaa ärsykkeen ilmaantuessa
– U-Turn on menetelmä, jossa koira opetetaan kääntymään ärsykkeestä pois päin vastakkaiseen suuntaan, josta se ansaitsee vahvisteen
– lisäksi olemassa monia muita vastaavia tekniikoita
– idea näissä on se, että koiralle opetetaan jokin toisenlainen käytös aggressiivisen käytöksen tilalle -> eli jokin sellainen käytös, mikä on yhteensopimaton esimerkiksi haukkumisen, puremisen tai räyhäämisen kanssa
– perustuu operanttiin uudelleenohjaamiseen, mutta myös klassista ehdollistumista tapahtuu
– sopii erityisesti sellaisiin tilanteisiin, joissa koiran on vaikea vältellä laukaisevia tekijöitä
– huonona puolena on se, että menetelmä itsessään ei poista pelon, ahdistuksen tai aggression aiheuttajaa, vaan se on lähinnä tapa päästä pois ikävästä tilanteesta
– yksinään ei välttämättä kovin tehokas, vaan vaatii lisäksi muita työkaluja
– kyseessä on työkalu, joka jokaisella kouluttajalla olisi kuitenkin hyvä olla olemassa

 

BAT ja BAT 2.0 (Stewart)

– Kenin mukaan BAT tulisi unohtaa ja keskittyä lähinnä BAT 2.0:aan
– kyseessä on menetelmä, jossa yhdistyvät erilaiset tekniikat (Look at That, DRI, negatiivinen ja positiivinen vahviste)
– lähtenyt kehittymään CAT-menetelmästä, kun haluttiin lisätä siihen positiivinen vahviste -> tänä päivänä CAT ja BAT ovat kuitenkin aivan erilaisia
– koiralle annetaan se, mitä se haluaa (etäisyys)
– Kenin oman kokemuksen mukaan kyseessä on tehokas työkalu, joka toimii
– menetelmä vaatii yleensä koulutustilanteen järjestämistä, tai vähintäänkin pitää olla tietoinen ympäristöstä ja mahdollisista häiriötekijöistä -> parhaiten toimivat isot, laajat alueet (esimerkiksi puisto)
– kouluttajan tulisi olla tietoinen myös niistä toiminnallisista vahvisteista, joita koira haluaa
– menetelmän käyttö vaatii kokemusta, tilannetajua sekä koiran tuntemista
– haittapuolena on se, että menetelmä on kontekstisidonnainen (kuten useimmat menetelmät)
– kun koulutustilanne on järjestetty hyvin, menetelmä toimii nopeasti

 

Lopuksi

Eri menetelmiä käytettäessä mennään herkästi metsään, jolloin saatetaan tehdä vain hallaa eläimen käytökselle. Tästä syystä tekniikoista myös kiistellään paljon. Menetelmien kritiikki juontaa juurensa yleensä niiden toimimattomuudesta, mikä taas johtuu siitä, että niitä ei ole osattu käyttää oikein.

Useimmiten jonkin menetelmän toimimattomuus johtuu huonosta vahvisteen ajoituksesta. Lisäksi kouluttajalla voi olla vaikeuksia lukea eläintä ja monesti myös otetaan aivan liian suuria harppauksia. Lähes kaikki tekniikat vaativat erillisen koulutustilanteen järjestämisen sekä tarkkaan mietityn treenisuunnitelman. Menetelmän valinnassa tulee myös ottaa huomioon erityisesti seuraavat asiat: eläimen koulutushistoria, ärsykkeen tyyppi, tilanteen erityisyys, mahdolliset riskit, kouluttajan kokemus sekä oma eettinen hierarkia.

Ken kehoittaa pitämään mielen avoimena haettaessa ratkaisua aggression hoitoon. Hän ei usko, että mikään menetelmä yksinään olisi vastaus kaikkiin aggression ongelmiin. Hyvä kouluttaja säilyttää työkalupakissaan useita erilaisia työkaluja ja tietää, miten käyttää niitä kaikkia. Myös menetelmien tieteellisen taustan ymmärtäminen on tärkeää. Tällöin hahmotetaan se, miksi menetelmä toimii/ei toimi ja kyetään vertailemaan menetelmiä keskenään.

Kaikki aggression hoitomenetelmät vaativat kouluttajalta taitoa ja ymmärrystä niiden oikeanlaisesta käytöstä. Oikotietä onneen ei ole, vaan tulosten saavuttaminen vaatii aina aikaa ja suunnitelmallisuutta.