Jesús Rosales-Ruiz: Huomion käyttäminen vahvisteena

 

Luennon kuvaus:

Pet owners often reinforce unwanted and annoying behaviours inadvertently (such as petting a dog when he jumps up) by giving attention and affection for these behaviours. When trainers are shaping new behaviours, they often default to food as a reward, and find it difficult to use petting, scratching, or other forms of affection effectively in order to reinforce behaviour. Yet, if the problem behaviour is maintained by affection, using affection is often the fastest and most effective way to solve the problem. The pieces that are often missing in this kind of problem-solving are teaching the animal how to receive affection and teaching the human how to use affection correctly to shape behaviour. In this Session, I will describe in detail a powerful procedure that can be used to teach animals how to request and receive affection. Then we will discuss how to use affection to shape new behaviour effectively, with plenty of video examples from a variety of different species.

 

Huomio vahvisteena

Tulemme herkästi vahvistaneeksi huomiolla vahingossa asioita, jotka eivät ole toivottuja. Kun taas opetamme tietoisesti erilaisia käytöksiä, käytämme palkkiona usein ruokaa tai lelua. Tämä saattaa johtua muun muasa siitä, että huomiota ei välttämättä pidetä kovin vahvana vahvisteena. Kuitenkin monet käytökset syntyvät ja vahvistuvat nimenomaan huomion avulla (joka usein on tahatonta).

Ne, jotka sanovat, että huomio ei toimi vahvisteena eläimen kanssa, eivät vain osaa käyttää sitä. Bob Bailey on sanonut, että vahviste on prosessi; tärkeää on se, miten toimitat vahvisteen. Huomio todellakin on jotakin sellaista, jota on mahdollista käyttää vahvisteena.

Jesúksen mukaan huomio toimii vahvisteena useilla eri eläinlajeilla. Hän näytti videoita eri eläimistä (kuten makista ja kukosta), jotka nauttivat rapsuttelusta ja silittelystä. Hän myös painotti sitä, että eläin kyllä näyttää mistä tykkää, mutta tämä vaatii jonkin verran kyseisen eläimen tuntemista.

Jesús oli sitä mieltä, että ruoka ja leikki saattavat herkästi kiihdyttää koiraa. Tämän vuoksi esimerkiksi silittelyn käyttäminen vahvisteena voi tuoda toivottuun käytökseen enemmän rentoutta. Alkuun koiralle sisäänajetaan ajatus siitä, että sen on mahdollista saada huomiota tietynlaisella käytöksellä. Tämän jälkeen koiralle voi alkaa opettaa lisää erilaisia käytöksiä niin sanotun silittelyluupin avulla.

 

Huomion tietoinen käyttäminen

Jesús näytti useita erilaisia esimerkkivideoita silittelyn käyttämisestä vahvisteena koirilla. Hän näytti muun muassa videon koirasta, joka hyppi omistajaansa vasten. Videolla ihminen työnsi koiran aina alas, mikä kuitenkin toimi koiralle vain vahvisteena ja täten lisäsi ei-toivottua käytöstä. Kyseisen koiran kanssa alettiin yksinkertaisesti odottaa sitä, että kaikki neljä tassua olivat maassa, jolloin kouluttaja saattoi vahvistaa tätä toivottua käytöstä silittelyllä. Mikäli koira hyppäsi vasten, ignoorattiin se täysin.

Silittelyn käyttämiseen vahvisteena sisältyy merkki, joka tässä tapauksessa oli molemmat kämmenet ojennettuina eteen. Kyseinen ele on ikään kuin naksu, joka merkkaa oikean käytöksen. Vasten hyppimisen tapauksessa koiran seistessä maassa annettiin merkki ja silitettiin koiraa yhdellä kädellä. Mikäli koira tarjosi istumista, silitettiinkin molemmilla käsillä. Koira alkoi hyvin nopeasti tarjota rauhassa olemista ja lopulta vasten hyppiminen loppui kokonaan.

 

Silittelyluuppi

Koiralle kannattaa sisäänajaa ajatus niin sanotusta silittelyluupista. Luuppi voi edetä esimerkiksi seuraavasti: kouluttaja seisoo kädet ristissä -> koira tarjoaa istumista -> kouluttaja ojentaa kämmenet merkiksi -> kouluttaja silittelee koiraa jonkin aikaa rauhallisesti -> silitys lopetetaan ja kouluttaja laittaa taas kädet ristiin ja odottaa koiran tarjoamista. Tätä ketjua voi jatkaa siten, että koiran istumisen kestoa kasvatetaan pikku hiljaa. Kun koira ymmärtää perusperiaatteen hyvin, voi kouluttaja alkaa esimerkiksi liikkua pois päin koirasta tai muuta vastaavaa.

Jesús näytti videon koirasta, joka alkoi haukkua omistajan lähestyessä naulakkoa, jossa koiran hihna oli. Tilannetta lähdettiin korjaamaan silittelyluupilla siten, että ensin omistaja odotti kädet ristissä tarpeeksi kaukana naulakolta, että koira tarjoaisi istumista. Omistaja vahvisti istumista silittelyllä. Pikku hiljaa omistaja meni lähemmäs ja lähemmäs naulakkoa, ja lopulta koski hihnaan ja niin edelleen. Loppupeleissä omistaja pystyi laittamaan koiralle hihnan ilman, että se olisi haukkunut tai muuten riehaantunut. Koira oli lähtötilanteessa todella korkeassa vireessä ja haukkui taukoamatta, kun taas lopputilanteessa se istui todella rennosti ja hiljaa.

Jesús oli sitä mieltä, että silittelyn arvo vahvisteena ei laske, vaikka koiraa siliteltäisiin muutenkin. Hänen mukaansa silittely on asia, josta koira nauttii aina huolimatta siitä, kuinka paljon sitä silitetään.