Paikallaanolon perusteet

Paikallaanolon perusteet

22.3.2019 0 Kirjoittanut Tiia

Paikallaanolo on liike, joka koiran tulee hallita tokon kaikissa luokissa. Paikallaan oleminen sekä odottaminen ovat kuitenkin asioita, jotka luovat perustan useammalle eri liikkeelle; muun muassa luoksetulo, jäävät sekä ruutu sisältävät aivan niitä samoja elementtejä, mitä paikallaanoloon liittyy. Myös muissa lajeissa koiran paikallaan pysymisestä eri asennoissa on hyötyä, esimerkiksi rally-tokossa ohjaajan kiertäessä koiran ympäri tai agilityn lähdöissä. Ei tule myöskään unohtaa erilaisia arjen tilanteita, joissa koiran voisi olla hyvä osata odottaa.

Keskeisimmät elementit, joita paikallaanoloon liittyy, ovat tietenkin kesto ja etäisyys. Keston ja etäisyyden ollessa kaksi eri asiaa, tulisi niitä harjoitella alkuun erikseen. Harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi treenaamalla kestoa, ja kun koira kykenee pysymään paikallaan esimerkiksi minuutin verran ohjaajan ollessa lähellä, voidaan alkaa harjoitella etäisyyttä. Kun etäisyyttä pystytään ottamaan vaadittava määrä, vasta tällöin voidaan nämä kaksi elementtiä yhdistää.

Paikallaanolon perusta kannattaa rakentaa huolella, sillä oikominen perusteiden harjoittelussa saattaa näkyä myöhemmin esimerkiksi siten, että haastavammassa tilanteessa (pahimmillaan kokeen aikana) koko pakka hajoaa. Alun harjoittelu voi tuntua ohjaajasta joskus pitkäveteiseltäkin, mutta huolellinen eri opetusvaiheiden läpikäyminen kyllä palkitsee pidemmällä tähtäimellä!

 

Suunnittele vahvisteet ja niiden toimittaminen

Se, millä tavalla vahviste toimitetaan (esim. heittäminen, ojentaminen), riippuu pitkälti harjoiteltavasta asiasta. Suosittelen käyttämään paikallaanoloharjoittelussa kahta erilaista palkkasanaa ruoalle siten, että yksi palkkasana tarkoittaa, että ruoka heitetään koirasta pois päin ja toinen sana tarkoittaa, että ruoka tullaankin ojentamaan koiralle sen pysyessä paikoillaan. Kun koiralle on olemassa erikseen oma palkkasanansa sille, että palkkio tuodaan sen luokse, helpottaa tämä paikallaanoloharjoittelua erityisesti tilanteissa, joissa koiralla on tapana esimerkiksi ennakoida palkkion tuloa.

Myös vahvisteen laadulla on luonnollisesti merkitystä paikallaanoloharjoittelussa. Kätevintä vahvistaminen on ruokapalkkioita käyttämällä, sillä tällöin päästään vahvistamaan useammin ja tehtyä enemmän toistoja lyhyemmän ajan sisällä kuin esimerkiksi pelkkää lelua hyödyntämällä. Kannattaa myös huomioida, että tiettyyn vahvisteeseen liittyvä mielentila ja käyttäytyminen saattavat herkästi vaikuttaa itse liikkeeseen. Jos esimerkiksi palloon liittyy oleellisesti juokseminen, saattaa sen käyttäminen vahvisteena pidemmällä tähtäimellä tuoda paikallaanoloon elementtejä, jotka eivät siinä tapauksessa olekaan toivottuja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koira voisi olla liian motivoitunut käytettävästä vahvisteesta, vaan päinvastoin kannattaa nimenomaan etsiä vahviste, josta koira todella motivoituu. Motivoituneisuus ja rennon rauhallinen paikallaanolo eivät suinkaan ole toisiaan poissulkevia asioita.

 

Aloita keston harjoittelulla

Paikallaanoloharjoittelun voi aloittaa vahvistamalla ensin kestoa. Kannattaa aloittaa harjoittelu sillä asennolla, joka koiralle on sillä hetkellä kaikkein mieluisin. Usein paras asento aloittaa on makaaminen, sillä tämä on selkeä koiralle sekä myös ohjaajalle kriteerin asettamisen kannalta.

Harjoittelun voi aloittaa joko puhtaasti tarjoamisen kautta, tai vaihtoehtoisesti asentovihjettä hyödyntäen, mikäli koiralle on sellainen jo opetettu. Kestoharjoitteluun on olemassa ainakin kaksi erilaista tapaa: Ensimmäinen on sellainen, jossa ohjaaja palkitsee koiran heittämällä namin pois päin koirasta, jolloin koira käy syömässä sen ja palaa takaisin haluttuun asentoon. Toisessa tavassa koira on koko harjoituksen ajan paikallaan ohjaajan ojentaessa palkkion koiralle.

Molemmissa tavoissa on puolensa ja menetelmä tulisikin valita täysin koiran mukaan. Mikäli koira ei osaa vielä luopua ruoasta kovin hyvin ja sillä on palkkasanan jälkeen tapana esimerkiksi ottaa askel kohti namipussia, voi ensimmäiseksi mainittu tapa toimia tällöin paremmin. Monesti ensimmäinen tapa on myös koiralle selkeämpi, kun paikallaanolosessioissa on selkeä alku ja loppu. Lisäksi se voi esimerkiksi malttamattoman pennun kanssa olla harjoituksena mielenkiintoisempi, kun paikallaanolemisen välillä pääsee aina tasaisin väliajoin myös liikkumaan. Kuten aiemmin mainitsin, palkkion heittämiselle koirasta pois päin vs. palkkion ojentamiselle kannattaa kehittää omat palkkasanansa. Tämä selkiyttää koko treeniluuppia koiran näkökulmasta.

Kestoa kasvatetaan aina pikku hiljaa. Alkuun riittää, että koira pystyy olemaan paikallaan esimerkiksi 1-2 sekuntia koirasta riippuen. Yhden harjoittelusession tavoitteeksi voi ottaa esimerkiksi 10 sekuntia, jolloin koiraa palkitaan 1-10 sekunnin välein siten, että koira ei milloinkaan tiedä, koska se saa palkkion.

Videolla näytän esimerkkiä, kuinka tämän tyylinen harjoittelu voidaan toteuttaa käytännössä:

 

Jatka lisäämällä etäisyyttä

Etäisyyden harjoittelu voidaan aloittaa esimerkiksi silloin, kun kestoa on jo olemassa jonkun verran. Koska kesto ja etäisyys ovat eri tyyppisiä kriteereinä, ei niitä alkuun harjoitella yhtä aikaa. Sen sijaan kestoharjoittelu toteutetaan alkuun erikseen ja etäisyysharjoittelu erikseen.

Etäisyyden harjoittelun voi aloittaa esimerkiksi siten, että pyydetään koira maahan ja otetaan askelia taaksepäin. Alkuun riittää yksi askel, josta matkaa lähdetään pikku hiljaa pidentämään. Etäisyyden harjoittelun voi aloittaa peruuttamalla, sillä tämä on koiralle monesti helpompaa. Lisäksi takaperin kulkiessa ohjaaja näkee edelleen koiran ilmeen, jolloin päästään vahvistamaan myös rentoa mielentilaa. Jos koira alkaa näyttää huolestuneelta aina tietyn askelmäärän jälkeen, kannattaa harjoittelussa palata taaksepäin ja vahvistaa enemmän lyhyemmällä etäisyydellä, kun koira on vielä rennon oloinen.

Myös etäisyyden harjoittelussa palkkasanan merkitys korostuu. Edellisellä videolla käytin palkkasanaa “jes”, joka tarkoittaa, että heitän ruokapalkkion pois päin koirasta. Seuraavassa videossa hyödynnän toista palkkasanaa “zip”, joka tarkoittaa, että palkkio tuodaankin koiran luokse. Palkkasanojen merkitys tulisi opettaa koiralle erikseen ennen kuin niitä voi hyödyntää varsinaisessa paikallaanoloharjoittelussa.

 

Tarkkana kriteerin ja tavoitekäyttäytymisen suhteen

Sekä keston että etäisyyden harjoittelusta kannattaa pitää jonkinlaista kirjaa, sillä tämä helpottaa kriteerin asettamista. Tällöin ei tule ottaneeksi vahingossa liian suuria harppauksia, mutta nähdään myös milloin voidaan edetä harjoittelussa. Keston ja etäisyyden mittaaminen onkin keskeinen osa harjoittelua.

Keston ja etäisyyden lisäksi ohjaajan olisi hyvä olla perillä siitä, minkälaista käyttäytymistä hän tarkemmin ottaen haluaa vahvistaa ja millaiselta esimerkiksi koiran yleisilmeen tulisi näyttää. Paikallaanoloharjoittelussa ei siis välttämättä riitä, että koira istuu paikallaan. Sen lisäksi olisi toivottavaa, että koira olisi varsinkin tokoa ajatellen rennon, mutta kuitenkin skarpin näköinen. Pystykorvaisilla roduilla voidaan myös vahvistaa sitä, että molemmat korvat osoittavat eteenpäin. Korvien lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös esimerkiksi suun asentoon ja/tai hännän liikkeeseen. Omistajan olisi hyvä olla perillä siitä, miltä hänen koiransa näyttää ollessaan joko rento tai huolestunut ja pyrkiä siten sellaiseen harjoitteluun, jossa koiran ei tarvitsisi olla huolestunut, jännittynyt tai peloissaan.

Kannattaa huomioida, että tokon paikallaanolo sekä esimerkiksi taukokäyttäytyminen ovat varsin eri tyyppisiä käyttäytymisiä, vaikka niihin molempiin liittyykiin olennaisesti paikallaan oleminen ja odottaminen; esimerkiksi tauolla lonkkalevolle meneminen voi olla jopa ihan suotavaa, kun taas tokoharjoittelussa tavoitellaan usein ryhdikkäämpää asentoa.

 

Vihjeen liittämisestä

Vihje tulisi liittää yleensä vasta valmiiseen käyttäytymiseen. Paikallaanoloharjoittelussa voidaan kuitenkin hyödyntää asentovihjettä jo harjoitteluvaiheessa, mikäli se on koiralle opetettu, ja alkaa lisätä siihen kestoa ja etäisyyttä.

Paikallaanoloon voi halutessaan liittää kuitenkin myös oman vihjesanansa. Tällöin vihjeen liittäminen on monesti kannattavinta silloin, kun koira osaa olla jo tietyn ajan paikoillaan tietyllä etäisyydellä, jolloin koira yhdistää paikallaanolovihjeen valmiiseen käyttäytymiseen ja on oppinut keston ja etäisyyden konseptin. Tämä on kuitenkin mielestäni koirakohtaista. Joskus vihje on kannattavampaa liittää aiemmin ja joskus vasta myöhemmin, mitä tulee paikallaanoloharjoitteluun.

 

Jos koira lähteekin liikkeelle omia aikojaan

Harjoittelu kannattaa suunnitella siten, että päästään vahvistamaan alusta alkaen onnistuneita toistoja. Tämä tarkoittaa käytännössä harjoituksen suunnittelua sellaiseksi, että koiralla on hyvät mahdollisuudet onnistua. Uudessa tai muuten haastavammassa ympäristössä esimerkiksi kriteeriä kannattaa alkuun helpottaa ja tukea koiraa enemmän.

Mikäli kuitenkin käy niin, että koira lähteekin liikkeelle omia aikojaan, ei asialle tarvitse juuri sillä hetkellä tehdä mitään. Sen sijaan virheisiin kannattaa suhtautua vain ja ainoastaan informaationa sen suhteen, että harjoitus kannattaisi toteuttaa eri tavalla. Muilta osin siihen palaaminen on turhaa esimerkiksi koiralle asiasta huomauttamalla. Siispä kaikkein paras tapa reagoida mahdolliseen epäonnistumiseen on aloittaa kyseinen tehtävä alusta paremmin valmistautuneena.

Paikallaanoloharjoittelussa ajoituksen merkitys korostuu, sillä merkkaamisen tulisi tapahtua aina ennen kuin koira ehtii liikahtaa. Kuitenkin kun ehdollinen vahviste on annettu, koira palkitaan huolimatta siitä, mitä se tekee sen jälkeen. Tosin on hyvä muistaa, että mikäli koiralla on tapana merkkauksen jälkeen esimerkiksi nousta maasta ylös kohti palkkiota, saattaa se vaikuttaa myös paikallaanolon lopputulokseen ei toivotulla tavalla. Siispä harjoitus olisi paras toteuttaa siten, että treeniluuppi olisi mahdollisimman puhdas. Tähän auttaa esimerkiksi edellämainitut palkkasanojen merkitysten opettaminen sekä palkkion heittäminen koirasta pois päin.

 

Lopuksi

Kun paikallaanololle on kertynyt jonkin verran vahvistehistoriaa tutussa ympäristössä, voidaan sitä lähteä harjoittelemaan myös vieraissa paikoissa. Aina uuteen tai haastavampaan tilanteeseen mennessä kannattaa aloittaa helpommalla harjoituksella ja edetä sen mukaan, miltä koira näyttää. Jos jokin tilanne on koiran mielestä erityisen jännittävä, olisi tärkeä saada koira rentoutumaan ennen varsinaista paikallaanolotreeniä.

Tärkeintä paikallaanoloharjoittelussa olisi saada luotua koiralle mahdollisimman turvallinen olo. Jos koira on kova jännittämään esimerkiksi muita koiria, kannattaa tätä harjoitella erikseen varsinaisen paikallaanolotreenin sijaan. Kun koira kykenee olemaan rento paikallaanolorivissä, voidaan vasta tämän jälkeen alkaa harjoitella myös kestoa ja etäisyyttä.

Paikallaanoloharjoitteluun voidaan tuoda myös erilaisia häiriöitä. En kuitenkaan itse suosi “överihäiriöharjoittelua”, sillä se saa koiran usein vain epävarmemmaksi. Ei riitä, että koira pysyy paikallaan, vaan sillä täytyy olla myös mukava ja rento olo. Häiriöharjoittelu on kyllä suotavaa, kunhan se tehdään maltillisesti ja toteutetaan siten, että koiralla on aina mahdollisuus onnistua harjoituksessa. Kun koiran paikallaanoloa on vahvistettu runsaasti rauhallisessa ympäristössä, kestää se myös häiriöt paremmin vaativammassa ympäristössä, sillä pitkän vahvistehistorian ja lukuisten onnistuneiden toistojen ansiosta koiran itsevarmuus kasvaa, eikä se näe ympäristön mahdollisia kilpailevia vahvisteita enää kannattavina.

Paikallaanoloa kuvaillaan monesti siten, että “koira on paikoillaan niin kauan, kunnes se vapautetaan”. Itse suosin kuitenkin ajattelutapaa, jossa koiralle annetaan vihje, jota se toteuttaa niin kauan, kunnes annetaan toinen vihje. Tämä on ajatuksena usein selkeämpi sekä koiralle että ohjaajalle. Se myös laajentaa näkökulmaa sen suhteen, millä eri tavoin paikallaanoloa voidaankaan oikein harjoitella.

 

Tsemppiä harjoitteluun! 🙂