Sujuvaa käyttäytymistä latenssia lyhentämällä

Sujuvaa käyttäytymistä latenssia lyhentämällä

12.2.2019 0 Kirjoittanut Tiia

Latenssi tarkoittaa sitä aikaväliä, mikä koiralla kuluu käyttäytymisen aloittamiseen vihjeen kuultuaan. Latenssin laskeminen alkaa siis siitä, kun ihminen esimerkiksi sanoo “istu”, ja päättyy siihen, kun koira aloittaa laskemaan takapuoltaan kohti maata. Mahdollisimman lyhytkestoinen latenssi on osa sujuvaa käyttäytymistä. Jotta käyttäytytyminen olisi sujuvaa, tulisi sen olla lisäksi tarkkaa ja nopeaa, sekä toistettavissa pitkänkin tauon jälkeen.

Arjessa lyhytkestoinen latenssi on tärkeää esimerkiksi luoksetulossa; jo turvallisuussyistä on toivottavaa, että koira reagoisi luoksetulokutsuun mahdollisimman nopeasti. Harrastuslajeissa se on myös osa arvostelukriteeriä, sillä esimerkiksi tokokokeessa luoksetulon liian pitkälle valunut pysäytys on yhtä kuin pitkäkestoinen latenssi, ja se tuottaa lähes poikkeuksetta pistemenetyksiä.

 

Latenssin kestoon vaikuttavat tekijät

Latenssin kestoon voivat vaikuttaa monet eri tekijät. Keskeistä on ehdottomasti koiran motivaatio, joka on kaiken kouluttamisen lähtökohta.

Myös koiran ymmärrys siitä, mitä vihje tarkoittaa, voi vaikuttaa latenssiin. Jos koira on hieman epävarma, saattaa se luonnollisesti pohdiskella ennen kuin tekee mitään. Näissä tilanteissa koira kannattaa ehdottomasti palkita huolimatta suorittamisen aloittamisen hitaudesta. Mitä todennäköisimmin koira suorittaa jo heti seuraavalla kerralla nopeammin, mikäli kyse oli epävarmuudesta. Joissain tilanteissa voi olla myös tarpeen olla käyttämättä vihjettä ja vahvistaa esimerkiksi istumista ainoastaan koiran oman tarjoamisen kautta. Kun koira alkaa tarjota istumista nopeasti, liitetään vihje takaisin kyseiseen käyttäytymiseen.

Koiran ymmärryksen lisäksi ympäristö saattaa osaltaan vaikuttaa latenssin kestoon. Mikäli tehtävää on harjoiteltu paljon kotona, suorittaa koira sen siellä luultavasti nopeammin kuin uudessa ympäristössä. Aloittaessa tehtävän harjoittelun kodin ulkopuolella ei siis kannata murehtia sitä, vaikka latenssi alkuun hieman pitenisikin. Kun tehtävää harjoitellaan useassa ympäristössä, alkaa latenssi lyhenemään pian myös uusissa ympäristöissä.

Ympäristöön liittyen myös mahdolliset häiriötekijät voivat pidentää latenssin kestoa. Jos ympäristö on erityisen haastava, kannattaa alkuun vahvistaa jotain hyvin simppeliä, kuten esimerkiksi katsekontaktia. Korkeankin osaamistason omaavan koiran kanssa voi harjoittelun aloittaa häiriöisessä ympäristössä esimerkiksi helppojen temppujen tekemisellä vaatimustasoa pikku hiljaa nostaen. Pitkäkestoista latenssia voi ennaltaehkäistä myös varmistelemalla, että koira on niin ikään “kuulolla” – toisin sanottuna vihje kannattaa kajauttaa ilmoille vasta, kun koiralla on katsekontakti ohjaajaan.

Myös ohjaajan käyttämillä vahvisteilla eli palkkioilla on merkitystä sen suhteen, kuinka nopeasti koira lähtee suorittamaan tehtävää. Eri ympäristöissä sekä tilanteissa eri vahvisteiden toimivuus vaihtelee. Vahvisteen määrän sijaan kannattaa tarkistaa ensisijaisesti vahvisteen laatu sekä tapa, jolla se toimitetaan koiralle. Myös se, kuinka usein koira saa vahvisteen, vaikuttaa latenssin kestoon. Alkuun koiran käyttäytymistä kannattaa vahvistaa jokaisella toistolla. Tämän jälkeen vahvistamista voi alkaa pikku hiljaa satunnaistaa siten, että toistojen määrää lisätään suhteessa koiran saamiin vahvisteisiin.

Jos koira reagoi tiettyyn vihjeeseen hitaasti, voi vihje joissain tapauksissa olla myrkyttynyt. Tällaisessa tilanteessa voi olla järkevää vaihtaa vihje johonkin toiseen. Uutta käyttäytymistä opetettaessa kannattaa kouluttajana pitää tietenkin myös huolta siitä, että opettaminen perustuu aina ensisijaisesti positiiviseen vahvistamiseen.

Kannattaa myös huomioida sellainen seikka, että joskus latenssin piteneminen voi johtua ihan vaan koiran väsymyksestä. Erityisesti latenssin pidentyessä treenin loppua kohden, on hyvin mahdollista, että koiraa vain väsyttää. Tällöin kannattaa laittaa pillit pussiin ja jatkaa harjoittelua taas seuraavalla kerralla.

 

Latenssin mittaamisesta

Jotta latenssiin liittyvää edistymistä voi seurata, kannattaa sitä ehdottomasti mitata. Joskus ohjaajasta tuntuu, että latenssi on esimerkiksi huonontunut, vaikka todellisuudessa siinä ei olisi tapahtunut minkäänlaista muutosta. Näin ollen mittaamisen hyödyllisyys kouluttamisessa korostuu, sillä mittauksen tulos on kouluttajan omasta fiiliksestä riippumaton sekä antaa mahdollisuuden vertailuun. Ennen koulutuksen aloittamista kannattaa mitata perustaso eli lähtötilanne, johon edistymistä voidaan verrata. Kun perustaso on tiedossa, voidaan varmaksi sanoa, onko koulutus tuottanut tulosta latenssin suhteen vai ei.

Latenssia voi mitata esimerkiksi sekuntikellon kanssa siten, että mittaa yhden toiston vaihteluvälin. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä useampi toisto ja mitata näiden latenssien keskiarvo. Yksi hauska ja yksinkertainen tapa mitata on sellainen, jossa kouluttaja vihjeen sanottuaan alkaa mielessään luettelemaan aakkosia. Kun koira aloittaa suorittamaan vihjettä, voidaan katsoa, mihin asti aakkosissa päästiin. Ihannetilanne tietenkin on, että kouluttaja ei ehtisi aakkosten luettelemisessa kovin pitkälle. Myös tämä mahdollistaa vertailun; kouluttaja saattaa esimerkiksi havaita, että kotipihassa luoksetulovihjeen kuultuaan koira kääntyy kohti ohjaajaa siinä vaiheessa, kun kouluttaja ehtii aakkosissa B:hen. Sen sijaan hän saattaa havaita, että harjoittelukentällä hän ehtii mielessään D:hen.

 

Lopuksi

Kun latenssi on kohdillaan, vaikuttaa se automaattisesti koiran häiriökestävyyteen: Mitä nopeammin koira vastaa vihjeeseen, sitä vähemmän sillä on aikaa katsella ympärilleen. Asia voidaan kuitenkin kääntää myös toisinpäin: Mitä hitaammin koira vastaa vihjeeseen, sitä enemmän sillä on aikaa katsella ympärilleen. Tällaisessa tilanteessa vihje alkaa hiljalleen menettää merkitystään. Mikäli koira reagoi vihjeeseen aina hitaasti tai tekee muita asioita välissä, tulee tämä kaikki herkästi osaksi vihjettä.

Kaiken kaikkiaan latenssi on kestoltaan lyhyempi yleensä silloin, kun vihje on ehdollistunut käyttäytymiseen hyvin, jolloin koira kokee sen kannattavaksi. Latenssin lyhentäminen on keskeinen osa kouluttamista, mutta on hyvä muistaa, että se on kuitenkin vain yksi osa isompaa kokonaisuutta ja tärkeintä on kokonaiskuvan tarkasteleminen. Vaikka kokonaiskuvan mielessä pitäminen on keskeistä, on myös yhteen asiaan kerralla keskittyminen olennaista, kun puhutaan kouluttamisesta. Näin ollen kouluttaminen on tasapainoilua näiden kahden näkökulman välillä; vähän kuin taulun maalaamista, jossa maalauksen yhtä kohtaa korjailtuaan maalari ottaa aina tasaisin väliajoin muutaman askeleen taaksepäin tarkastellakseen koko taulua.