Motivaatiota luomassa

Motivaatiota luomassa

24.1.2019 0 Kirjoittanut Tiia

Mitä motivaatiolla tarkoitetaan ja mihin sitä tarvitaan?

Sanakirja määrittelee motivaation seuraavasti:

Johonkin toimintaan johtavien motiivien kokonaisuus, vaikuttimet, syyt, perusteet. Yksilöä ajava sisäinen voima; se, että halu muuttuu tahdoksi.

Motivaatio on siis se, joka ajaa yksilöä toteuttamaan erilaisia asioita. Kun puhutaan motivaatiosta nimenomaan kouluttamisen ja oppimisen näkökulmasta, voidaan puhua myös oppimismotivaatiosta.

Oppimismotivaatio vaihtelee usein tilanteen mukaan; koira saattaa olla erityisen motivoitunut tiettyyn tehtävään tai toimintoon, mutta ei välttämättä johonkin toiseen tehtävään – näin ollen oppimismotivaatio on tilannespesifiä. Tämän lisäksi oppimismotivaation välillä on suurta yksilöllistä vaihtelua toisten koirien ollessa selkeästi motivoituneempia toteuttamaan tietyntyyppisiä tehtäviä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oppimismotivaatio olisi pysyvä ja muuttumaton piirre. Sen sijaan se rakentuu ja muovautuu ajan kuluessa vuorovaikutuksessa ohjaajan kanssa. Koska motivaatio ei ole pysyvää, tulee ohjaajan usein haastaa koiraa toimimaan aina uudelleen ja uudelleen eri oppimistilanteissa.

Pystyvyyden tunne sekä autonomia ovat keskeisiä asioita motivaation rakentumisessa. Pystyvyyden tunne tarkoittaa, että koiralla on uskoa mahdollisuuksiinsa vaikuttaa oppimistilanteen tapahtumiin. Lisäksi se luottaa omiin kykyihinsä suorittaa tietty tehtävä onnistuneesti, mikä taas motivoi kaikkea oppimista.

Autonomialla sen sijaan viitataan omaehtoisuuteen: koiralla olisi hyvä olla oppimistilanteissa vapautta valita sen sijaan, että sen tekemisiä vain tiukasti kontrolloitaisiin ja pyrittäisiin suuntaamaan motivaatiota sen avulla. Kun koiralle sallitaan autonomiaa, syntyy motivaatio tällöin sisältä päin. Annettaessa koiralle mahdollisuus itsenäiseen toimintaan, voidaan samalla nähdä, onko se aidosti motivoitunut tiettyyn tehtävään.

 

Motivaation rakentamisesta

Motivaatio on oppimisen perusedellytys, sillä se pitää oppimisen prosessin käynnissä. Se auttaa ponnistelemaan sinnikkäästi kohti tavoitteita erilaisista haasteista huolimatta. Koirien kanssa toimiessa motivaation suuntaaminen oikeaan asiaan saattaa kuitenkin joskus tuntua haasteelliselta.

Yksi keskeisimpiä asioita motivaation rakentamisessa on kouluttajan antama palaute, sillä se vahvistaa koiran käsitystä omasta oppimisestaan ja vahvuuksistaan. Kannustava palaute lisää sinnikkyyttä, mikä taas edesauttaa koiran halua työskennellä yhä haastavampien tehtävien parissa. Sinnikkyyden vahvistaminen onkin yksi keskeisimpiä asioita motivaation rakentamisessa. Koiran ollessa sinnikäs, jaksaa se työskennellä tehtävän parissa pitkään myös mahdollisista epäonnistumisista sekä turhautumisen tunteista huolimatta.

Koulutuskentillä haasteeksi muodostuu usein erilaiset koiran huomiosta kilpailevat tekijät, kuten esimerkiksi toiset koirat tai hajut. Joskus koulutustilanne voidaan ja kannattaakin järjestää siten, että kilpailevia vahvisteita olisi tarjolla mahdollisimman vähän. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista eikä edes tarpeenmukaista. Tällöin ohjaaja voi hyödyntää motivaation kontrollia sekä ylläpitoa, jolloin koira kykenee jatkamaan tavoitteellista toimintaa huolimatta kilpailevista vahvisteista tai vastoinkäymisistä. Motivaation kontrolli ei kuitenkaan tarkoita koiran kontrollointia, vaan sillä viitataan erilaisiin strategioihin motivaation rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi. Näitä strategioita ovat esimerkiksi

  • tehtävän selkeyttäminen,
  • myönteisten tunteiden vahvistaminen,
  • toiminnan kiinnostavuuden lisääminen,
  • asioiden välisten syy-seuraussuhteiden huomioiminen,
  • ympäristön järjestäminen motivaatiota ja keskittymistä tukevaksi sekä
  • positiivisen ja kannustavan palautteen antaminen.

Kouluttajan merkitystä motivaation rakentamisessa ei siis kannata vähätellä. Ohjaajan tehtävänä on tukea ja ylläpitää koiran motivaatiota eri tilanteissa. Alkuun motivaatiota rakennetaan yksittäisissä oppimistilanteissa, jonka myötä se pikku hiljaa yleistyy myös muihin oppimistilanteisiin saadun palautteen sekä oppimiskokemusten pohjalta.

Myös vahvisteiden valinnalla on luonnollisesti merkitystä. Usein tietystä käyttäytymisestä tulee pysyvämpää, kun hyödynnetään niin sanottuja luonnollisia vahvisteita, eli niitä vahvisteita, joita koira aidosti tavoittelee. Esimerkiksi tokokentillä jotkut koirat saattavat erityisesti liikkeiden välillä haluta käydä tervehtimässä mielellään liikkuria. Luonnollisen vahvisteen hyödyntäminen tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että koiran pysyessä alkuun edes hetken ohjaajan kanssa, palkitaan koira antamalla sille lupa tervehtiä liikkuria. Kyseisissä tilanteissa koiraa on mahdollista palkita myös esimerkiksi ruoalla, mutta luonnollista vahvistetta hyödyntäessä on tavoitekäyttäytymisen saavuttaminen usein nopeampaa ja ennen kaikkea pysyvämpää – joskus se on myös ainoa vahviste, jonka koira sillä hetkellä kelpuuttaa.

Koiralähtöinen koulutustapa on erityisen keskeistä motivaation rakentamisessa. Koiralähtöisessä koulutustavassa koiraa pidetään aktiivisena toimijana, jolloin kouluttajan tehtäväksi jää ohjata sekä edistää koiran oppimista sen yksilöllisen tarpeet, kiinnostuksen kohteet sekä sen hetkinen taso huomioiden. Tällöin koiran kiinnostus oppimiseen pysyy yllä samalla edistäen koiran autonomiaa ja antaen koiralle näin enemmän vastuuta oppimisesta.

Keskeistä on siis positiivisen, kannustavan ja turvallisen ilmapiirin luominen oppimistilanteisiin sekä koiran tukeminen ja kouluttajan toiminnan selkeys – ylipäätään laadukas vuorovaikutus ohjaajan ja koiran välillä. Kun oppimisen ilmapiiri on positiivinen, sitoutuu koira niihin mielellään, jolloin koiraa ei esimerkiksi tarvitse aktiivisesti “houkutella hommiin” ohjaajan taholta.

 

Kiinnostus tehtävää kohtaan

Motivaatiota rakennettaessa on koiran kiinnostuksen rakentaminen tehtävää kohtaan tärkeää, sillä kiinnostus on keskeinen osa oppimista. Kiinnostus auttaa tehtävään sitoutumisessa ja koira kokee positiivisia tunteita tehtävän parissa, mikä taas edesauttaa tehokkaampaa oppimista. Kiinnostuksella voidaan tarkoittaa esimerkiksi koiran tarkkaavaisuuden suuntautumista tehtävää kohti tai tehtävään liittyvää asennetta ja tunteita. Joka tapauksessa kiinnostavan asian kanssa toimiminen on koiralle aina itsessään palkitsevaa. Kuten motivaatiokaan, myöskään kiinnostus ei ole pysyvä ominaisuus. Sen sijaan kiinnostus kehittyy jatkuvasti ja siihen voidaan myös vaikuttaa.

Jos toimintamme koiraa kouluttaessa perustuu siihen, mistä koira on erityisen kiinnostunut ja mistä ei, on mahdotonta laajentaa koiran osaamista. Uusien asioiden opettamisen suhteen olisikin tärkeää pyrkiä herättämään koiran kiinnostusta erilaisiin tehtäviin. Koira voi olla luonnostaan kiinnostunut erilaisista asioista: esimerkiksi yksi koira voi olla todella kiinnostunut haistelusta, kun taas toista koiraa kiinnostaa huomattavasti enemmän juokseminen. Kun koira on luonnostaan kiinnostunut jostakin asiasta, hakeutuu se kiinnostavan kohteen äärelle monesti itsenäisesti ja vapaaehtoisesti. Asia, josta koira on luonnollisesti kiinnostunut, synnyttää koirassa lähes poikkeuksetta positiivisia tunteita.

Koiran kiinnostusta on kuitenkin mahdollista herättää myös sellaisia asioita kohtaan, joista se ei alunperin ole ollut kovin kiinnostunut. Tämä on mahdollista esimerkiksi koiraa ennestään kiinnostavia asioita hyödyntämällä niissä tilanteissa, joissa halutaan saada se kiinnostumaan myös muista asioista. Tämä taas vaatii ohjaajalta joskus luovuutta. Herätettäessä koiran kiinnostusta johonkin sitä vähemmän kiinnostavaan asiaan olisi hyvä muistaa, että kiinnostavuutta tulee jatkossa pyrkiä myös ylläpitämään. Ylläpitämiseen auttaa monesti se, että koira saa kokea kyseisen asian parissa yhä uusia asioita sekä sopivasti haasteita.

 

Motivaation rakentamiseen liittyvät ansat

Rakennettaessa motivaatiota koiralle, tulisi meidän pyrkiä välttämään myös joitain siihen liittyviä ansoja, jotta motivaation rakentuminen olisi ylipäätään mahdollista. Psykologian professori Carol Dweck jakaa ihmiset sen mukaan, miten he suhtautuvat omiin taitoihinsa sekä lahjakkuuden muodostumiseen. Tätä jakoa kutsutaan muuttumattomaksi ajattelutavaksi sekä kasvun ajattelutavaksi. Kun ihmisen ajattelutapa on muuttumaton, kokee hän tiettyjen taitojen ja lahjakkuuden olevan synnynnäistä ja siten pysyvää. Tällöin ihminen saattaa esimerkiksi ajatella olevansa huono matematiikassa ja kokee, että kovakaan harjoittelu ei välttämättä auta mitään hänen omatessaan “huonon matikkapään”. Sen sijaan kasvun ajattelutavassa ihminen kokee, että erilaiset taidot ovat harjoittelun tulos eikä hän siten usko myöskään synnynnäiseen lahjakkuuteen. Lukuisten tutkimusten pohjalta on todettu, että ihmiset, jotka ajattelevat kasvun ajattelutavan näkökulmasta, menestyvät paremmin kuin he, joiden ajattelutapa on muuttumaton. Kasvun ajattelutavan ihmiset myös kestävät paremmin epäonnistumisia, sillä he ymmärtävät epäonnistumisten ja virheiden olevan puutteellisen harjoittelun tulos, eikä niinkään heidän ominaisuuksiin ja siten kyvyttömyyteen liittyvä asia.

Olisikin tärkeää hetkeksi pysähtyä ja pohtia, kumpi ajattelutapa on lähempänä omaa ajattelutapaa. Jotta koiran kanssa on mahdollista edetä, olisi tärkeää olla uskoa siihen, että eteneminen on mahdollista harjoittelemalla eikä syyttää virheistä ominaisuuksiaan (esimerkiksi “olen aina ollut hidas”, “olen huono lukemaan koiran eleitä” tai “en ole kovin fiksu”). Kun uskoo kouluttamisessa tapahtuvien virheiden olevan harjoittelun puutetta, ei virheet enää tunnu maailmanlopulta.

Jos ohjaajan ajattelutapa on muuttumaton itsensä suhteen, saattaa se heijastua herkästi myös siihen, kuinka hän ajattelee koirastaan. Tällöin ihminen saattaa uskoa, että koulutustilanteissa tapahtuviin epäonnistumisiin vaikuttaa koiran ominaisuudet. Kun ohjaaja syyttää epäonnistumisista koiran luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia, asettaa se rajat koulutuksen etenemiselle. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että monesti tällaiset rajat ovat vain oman sisäisen mielemme synnyttämää kuvitelmaa.

 

Lopuksi

Mitä hyödyllisemmäksi koira kokee jonkin tietyn tehtävän tai toiminnan, sitä enemmän se kiinnittyy kyseiseen tehtävään. Tähän taas auttaa kannustavan ja positiivisen palautteen antaminen sekä sinnikkyyden edistäminen. Koiran olisi tärkeä huomata, että sen on mahdollista edistyä. Tämä tarkoittaa juuri kyseiselle koiralle luotua oppimisympäristöä, jossa sillä on aina hyvät mahdollisuudet onnistua, ja jossa se saa myös epäonnistua ilman huolta siitä, että siitä seuraa jotakin ikävää.

Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että ohjaajalla on uskoa sekä omaan itseensä että koiraansa. Jo sillä, että uskoo harjoittelun lopulta tuottavan tulosta, pääsee pitkälle. Tämä synnyttää motivaatiota ohjaajassa, mikä myös omalta osaltaan heijastuu kaikkeen tekemiseen koiran kanssa. Kun huomaa koiran olevan motivoitunut tekemisestä ihmisen kanssa, on se kaikkein suurin palkinto itselle, mitä koulutuskentillä voi luultavasti milloinkaan saavuttaa.

 


Lähteet:
Salmera-Aro, K. (2018) Motivaatio ja oppiminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
Dweck, C. (2007) Mindset: The New Psychology of Success. New York: Ballantine Books.