Luopumisesta

Luopumisesta

15.8.2018 0 Kirjoittanut Tiia

Tärkeä taito

Luopuminen on yksi niitä keskeisimpiä perustaitoja, joita koiralle kannattaa opettaa. Jo pennun kanssa olisi tärkeää harjoitella luopumista, sillä se helpottaa huomattavasti muuta kouluttamista luoden näin pohjaa myös uusien taitojen opettamiselle. Tänä päivänä luopuminen on tärkeä taito myös siitä syystä, että koira ei vahingossakaan nappaisi lenkillä mahdollisia myrkkysyöttejä suuhunsa.

Myös lajiharjoittelussa luopumisen taitaminen korostuu, sillä aina on esimerkiksi mahdollisuus, että edellinen treenaaja tai kilpailija on vahingossa pudottanut ruokaa maahan. Erityisesti kisatilanteissa harmittaa, jos oma suoritus menee penkin alle maassa olevien hajujen vuoksi. Sen sijaan, että vaadittaisiin steriiliä ympäristöä, voitaisiinko koira ennemminkin opettaa toimimaan vastaavissa tilanteissa oikein?

 

Luopumisen opettamisesta

Luopumista on mahdollista opettaa eri tavoin. Itse suosin sellaista kouluttamista, jossa pyritään alusta saakka onnistuneisiin suorituksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa vaikeustason kasvattamista pikku hiljaa siten, että koiralla on aina mahdollisuus onnistua. Virheiden ja epäonnistumisten kautta opettaminen voi synnyttää koirassa turhaumaa, ja etenkin pentu saattaa nopeasti kyllästyä harjoituksiin, joissa se ei saavuta vahvistetta tarpeeksi nopeasti. Kun koira kokee runsaasti onnistumisen kokemuksia ohjaajan kautta, kasvaa tällöin myös ohjaajan arvo koiran silmissä valtavasti!

Luopumista on kätevä lähteä opettamaan esimerkiksi ruokinnan yhteydessä. Vaikka harjoituksissa käytetäänkin apuna ruokaa, yleistää koira luopumisen ajatuksen usein varsin nopeasti myös muihin asioihin. Koira oppii, että paras tapa ansaita vahviste on tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa.

 

Miten koiran tulee toimia?

Käsite luopuminen on siitä hankala, että se ei kerro, mitä koiran tulisi tehdä. Sen sijaan se kertoo lähinnä sen, mitä koiran ei tule tehdä. Kaikessa kouluttamisessa hyvä lähtökohta on kuitenkin sellainen, jossa kouluttaja tietää, mitä haluaa koiran tekevän. Siksi luopumisen yhteydessä voitaisiin ennemminkin pohtia sitä, millä tavalla koiran halutaan käyttäytyvän ruoan lähellä. Kun ajatus siitä on selvillä, voidaan kouluttaminen aloittaa. Tulee kuitenkin muistaa, että tavoitteeseen päästääkseen tulee haluttu käyttäytyminen alkuun pilkkoa pienempiin osiin.

Kun tavoite on saavutettu, voi käytökseen liittää halutessaan vihjesanan (esimerkiksi jätä). Se ei kuitenkaan ole tarpeen; kun koira oppii tarjoamisen kautta toimimaan ja tekemään oikeita ratkaisuja itsenäisesti, ei käsky- tai kieltosanoja tarvita.


Videolla demonstroin luopumisen opettamista ruokakipon avulla (huomioikaa että Lilo osaa jo luopua, todellisuudessa opettaminen sisältää enemmän välivaiheita). Alkuun ruokakippo pidetään niin ylhäällä, että koira ei yllä siihen. Kun koira esimerkiksi istahtaa, naksautetaan ja palkitaan koira. Hiljalleen kippoa tuodaan alemmas ja lopulta lasketaan maahan. Harjoitusta voi jatkaa siten, että ripottelee makupaloja kiposta lattialle. Kun tämä sujuu, voi koiraa pyytää toteuttamaan jokin helppo tehtävä (esim. käsikosketus).

Viimeksi mainittu harjoitus vahvistaa koiran näkökulmasta sitä ajatusta, että ohjaajan kanssa työskentely johtaa lopulta vahvisteeseen. Tämä taas helpottaa kouluttamista, kun koira ei esimerkiksi jatkuvasti tavoittele namipussia, vaan keskittyy olennaiseen eli itse tehtävään.