Vihjeen lyhyt oppimäärä

Vihjeen lyhyt oppimäärä

30.6.2018 0 Kirjoittanut Tiia

Vihje, käsky, komento…?

Käytämme koirien kanssa tietoisesti usein verbaalisia vihjeitä, kuten “istu” tai “tänne“. Vihje voi kuitenkin olla oikeastaan mitä vaan; se voi olla käden heilautus, jokin esine, valomerkki, kouluttajan silmien liike tai ylipäätään mikä tahansa muutos ympäristössä. Meille ihmisille esimerkiksi tummat pilvet saattavat toimia vihjeenä pysyä sisällä, sillä ne ennustavat usein sadetta. Sheipatessa koiralle etutassujen vientiä maassa olevalle hiirimatolle, toimii hiirimatto koiralle aluksi vihjeenä – hiirimaton ilmestyessä koira tietää, mitä sen odotetaan tekevän. Myöhemmin saatamme liittää etutassujen hiirimatolle viemiseen suullisen vihjeen, jolloin vihje vaihtuu hiirimatosta itsestään verbaaliin vihjeeseen, kuten sanaan “koske“.

Koiraharrastusmaailmassa puhutaan monesti käskyistä tai komennoista. Käsky määritellään sanakirjassa seuraavasti:

“Käsky on jonkun puheella tai kirjallisesti tai muuten ilmaisema lausuma, jonka mukaan jokin asia tulee viestin vastaanottajan toteuttaa hänen tahdostaan riippumatta.”

Koska käskyyn liittyy pakottamisen elementti, näen sen koulutusmaailmassa erittäin suppeana ja ilmiötä heikosti kuvaavana käsitteenä. Sen sijaan vihje määritellään sanakirjassa seuraavasti:

“Neuvo, jonka tarkoitus on edistää esimerkiksi tehtävän suorittamista.”

Vihje on siis ennemminkin pyyntö tehdä jotakin, jolloin se sisältää vapauden valita. Vihje on myös merkki koiralle siitä, että sillä on mahdollisuus ansaita vahviste. Lisäksi vihje antaa paremmin ymmärtää, että informaatio voi olla jotain muutakin kuin suullista tai kirjallista.

Käyttäytymisanalyysin termein vihje toimii eläimelle erottelevana vaikutteena. Erotteleva vaikute on merkki, joka ilmaisee, että tietynlaisella käyttäytymisellä on vahvistavia seurauksia (SD). Se on siis ikään kuin vihreä valo. Sanoessamme esimerkiksi “istu“, koira tietää, että laskiessaan takapuolensa maahan, on sillä mahdollisuus vahvisteeseen (esimerkiksi ruokaan).

Itse asiassa ympäristö sisältää koiran näkökulmasta niin paljon erilaisia vihjeitä, että emme aina ole edes itse perillä niistä kaikista! Minulla on tapana juoda kahvi aina tietystä Iittalan kahvimukista. Kahvin kanssa teen itselleni usein leipää, jonka päälle laitan juustoa. Lilo saa hyvin usein siivun juustoa myös. Melko pian huomasin, että kyseisen mukin kaapista ottaessani Lilo juoksee pikavauhtia keittiöön ja istahtaa viereeni odottamaan juustosiivua, jonka se tietää kohta saavansa. Muki siis toimii Lilolle vihjeenä tulla keittiöön!

 

Vihje vai vahviste?

Primaarivahviste on jotakin sellaista, mitä koira luontaisesti halajaa, kuten ruoka tai lepo. Sitä ei siis tarvitse koiralle erikseen opettaa. Sekundaarivahviste sen sijaan on jotakin sellaista, josta on muodostunut vahviste, kun se on tarpeeksi monta kertaa yhdistetty primaarivahviseen kanssa. Usein sekundaarivahviste kertoo koiralle, että primaarivahviste on tulossa. Kaikkien tuntema sekundaarivahviste on naksuttimen ääni. Kuitenkin myös vihje itsessään voi toimia koiralle vahvisteena. Siksi vihjeestä käytetäänkin joskus termiä tertiaarivahviste. 

Kuvitellaan tilanne, jossa opetetaan koiralle luoksetuloa. Prosessi etenee kutakuinkin seuraavasti: koira katsoo ohjaajaa kohti -> “tänne” -> *naks* -> palkka. Mainitsin ylempänä, että vihje kertoo koiralle, että sillä on mahdollisuus vahvisteeseen. Kuvitellaan nyt seuraavanlainen tilanne: koira juoksee pois päin -> “tänne” -> *naks* -> palkka. Mitä äskeisessä vahvistettiin? Aivan, juoksua pois päin!

Koska vihje saattaa toimia koiralle vahvisteena, tulisi olla tarkkana erityisesti koulutuksen alkuvaiheessa sen suhteen, milloin vihje kannattaa antaa ja milloin kannattaa odottaa, että koira näyttäisi (koiramaailman termein) “olevan kuulolla”. Voimme käyttää tätä tietoa hyödyksi myös siinä tapauksessa, kun haluamme ketjuttaa erilaisia käytöksiä toisiinsa.

 

Hallintaa vihjeiden avulla

Jos olemme sheipanneet koiralle runsaasti erilaisia asioita ilman, että olemme liittäneet niihin vihjettä jota voimme kontrolloida, on lopputulos mahdollisesti pieni sekamelska. Koira saattaa koulutuskentällä tarjota kymmentä eri asiaa ja lopulta turhautuu, kun palkkaa ei tipukaan. Vihjeet sen sijaan ovat keino kommunikoida koiran kanssa. Kun liitämme vihjeitä erilaisille käytöksille, on meillä myös mahdollisuus jossain määrin hallita koiran käyttäytymistä tietyissä tilanteissa. Tämä on myös reilumpaa koiralle, kun sen ei tarvitse arvuutella loputtomiin, mitä sen kannattaisi tehdä.

Kun koira on oppinut tekemään tietyn asian tietystä vihjeestä, olisi myös hyvä, että koira ei tee kyseistä asiaa silloin, kun emme anna kyseistä vihjettä. Esimerkiksi tokokentällä olisi suotavaa, että pelkkä kiertokartio itsessään ei enää lopulta olisi koiralle vihje kiertää. Ihannetapauksessa vihjeenä toimii meidän antama suullinen vihje. Kun koira toteuttaa tiettyä käyttäytymistä vihjeestä ja vain vihjeestä, sanotaan käyttäytymisen olevan ärsykekontrollissa eli vaikutehallinnassa.

Jos olemme esimerkiksi opettaneet koiran istumaan, on kyseinen käyttäytyminen vaikutehallinnassa silloin, kun

  1. Koira istuu, kun pyydämme sitä istumaan.
  2. Koira ei istu, jos emme pyydä sitä istumaan.
  3. Koira ei istu, jos pyydämme sitä tekemään jotain muuta.
  4. Koira ei tee jotain muuta, kun pyydämme sitä istumaan.

Seuraavaksi herää kysymys, eikö koira siis saisi enää istua ikinä missään, jos emme erikseen pyydä sitä istumaan? Koska kyseessä on koiralle luontainen käyttäytymisen muoto, on sanomattakin selvää, että se istuu myös muina aikoina omasta tahdostaan. Ja sallittakoon se sille. Homman juju on siinä, että istuminen on vaikutehallinnassa nimen omaan harjoittelusession tai koesuorituksen aikana. Emme voi kontrolloida koiraa 24/7, eikä se edes ole kovin suotavaa.

 

Erottelu ja yleistyminen

Kun olemme liittäneet vihjeen esimerkiksi istumiseen, olisi tietenkin kätevää, että koira istuisi vihjeestä myös muualla kuin kotona. Jos harjoittelemme tiettyä asiaa aina vain samassa paikassa, alamme pian hakata päätämme seinään ja yritämme epätoivoisesti hokea muille kanssatreenaajille tuttua fraasia “kyllä se kotona osaa“. Koiran, jota on aina koulutettu kotona, voi olla yllättävän vaikea osata sille koulutettuja asioita hallissa. Kotonakin kannattaa jo kouluttamisen alkuvaiheessa vaihdella paikkaa, jotta koulutussessiot eivät rajoittuisi ainoastaan olohuoneeseen.

Myös omaa asentoaan vihjettä annettaessa kannattaa vaihdella. Voit esimerkiksi testata oman koirasi kanssa, istuuko se suullisesta vihjeestä myös silloin, kun vihjettä antaessa makaatkin samaan aikaan pitkällään lattialla (ei ehkä kovin tarpeellista, mutta hauskaa)!

Yleistymisellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa: Saatamme pian huomata, että koira on jo juoksemassa ruutuun, vaikka ehdimme vasta juuri ja juuri avata suumme. Tokokokeessa tämän kaltaisesta ennakoinnista lähtee pisteitä, mikä ei tietenkään ole kovin suotavaa. Siispä kannattaa teettää koiralle erilaisia vihjeen erotteluharjoituksia. Voimme esimerkiksi toistella sanoja “rusina”, “ruma” ja “ruskea”, jotka eivät vielä merkitse lupaa juosta ruutuun. Koska emme kuitenkaan halua tehtävän olevan koiralle liian hankala, kannattaa vääriä sanoja aluksi toistaa vain kuiskaamalla tai käyttää jotakin aivan erilaiselta kuulostavaa sanaa. Voimme vaikeuttaa tehtävää pikku hiljaa ja näin pääsemme säännöllisesti palkitsemaan koiraa.

 

Ei tartte huutaa!

Kun vihje on liitetty tiettyyn käyttäytymiseen huolellisesti, ongelmia ilmenee huomattavasti harvemmin. Mikäli koira ei kuitenkaan toteuta kuulemaansa vihjettä, voi syitä tähän olla monia – yleensä syy löytyy kuitenkin koiran puutteellisesta ymmärryksestä (kuten useimmissa tapauksissa).

Terveellä koiralla on tavallisesti varsin hyvä kuuloaisti. Jos koiralle on opetettu vihje normaalilla äänensävyllä, mutta se tulee luokse vasta siinä vaiheessa, kun karjumme kolmatta kertaa kovaan ääneen “TÄNNE“, on toteuttamassamme koulutuksessa puutteita koiran kuuloaistin sijaan. Koiralle voi opettaa, että myös normaalilla äänensävyllä toteutettu luoksetulokutsu on aivan yhtä kannattava, ellei jopa kannattavampi. Vihje ei siis vaadi toimiakseen äänen korottamista. Eikä toistamista. Eikä jalalla polkemista. Jos yrität tietokoneella ollessasi siirtyä kirjoittaessa riviltä toiselle, näppäinten hakkaamisen sijaan riittää, kun kevyesti painat enteriä.

 

Vihjeestä supervihjeeksi

Kun olet liittänyt vihjeen tiettyyn käyttäytymiseen ja koira toteuttaa halutun käyttäytymisen sujuvasti ja välittömästi vihjeen kuultuaan, voit kokeilla antaa vihjeen:

  1. silmät kiinni
  2. selin koiraan nähden
  3. koiran takaa
  4. ilman treeniliiviä
  5. kyykyssä
  6. eri puolilla asuntoa
  7. Hessu Hopolta kuulostaen
  8. tosi läheltä
  9. ja vähän kauempaa
  10. käsiä heiluttaen
  11. tasajalkaa hyppien
  12. oudolla virneellä

Kun kaikki edellä mainitut kohdat onnistuvat, voit kuvata sen videolle ja linkata minulle ; )