Kun maa toimii magneettina

Kun maa toimii magneettina

28.6.2018 0 Kirjoittanut Tiia

 

Kuinka moni myöntää, että oma koira on treeneissä joskus lähtenyt haistelemaan omiaan? Tai moikkaamaan muita kanssatreenaajia? Minä ainakin myönnän! Näin on tosiaan joskus päässyt käymään. Tarkastelemalla syitä tämän tyyppiselle käyttäytymiselle voimme kuitenkin löytää ratkaisun kyseiseen pulmaan. Jokainen varmasti harjoittelee mieluiten koiran kanssa, joka myös nauttii harjoittelusta sen sijaan, että maan nuuskiminen kiinnostaa enemmän, jolloin treeni menee herkästi pelkäksi koiran kalasteluksi.

 

Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse?

Kuvitellaan tilanne, jossa olet kävelemässä kaverin luota kotiin ja alkaa kova kaatosade. Melko pian vieras auto pysähtyy kohdallesi. Auton ikkuna avautuu ja kuskin paikalla on mies, joka tarjoaa sinulle kyytiä. Katsot autoa sekä miestä ja jostain syystä sinulle syntyy tunne, että et halua nousta kyytiin. Sen sijaan valitset mieluummin kaatosateessa kävelemisen. Normaalisti kuivassa ja lämpimässä autossa matkustaminen olisi miellyttävämpää kuin kylmässä sateessa, mutta nyt pelko estää sinua menemästä kyytiin.

Kuvitellaan nyt tilanne, jossa menet koiran kanssa harjoittelemaan koulutuskentälle. Lasket tavarat kentän laidalle, puet treeniliivin ja pyydät koiran mukaan kentälle. Koira alkaa vilkuilla muualle ja turhaudut. Pian huomaatkin koiran nenän olevan kiinni maassa. Kutsut koiraa ja sillä hetkellä kun se hetkellisesti nostaa kuononsa maasta, tarjoat ruokapalkkiota. Tavallisesti ahne koira ei kuitenkaan edes nuuhkaise kädessäsi olevaa lihapullaa, sen sijaan kuono palautuu jälleen kiinni maahan kuin maa olisi jonkinlainen magneetti. Turhaudut vieläkin enemmän. Kuulostaako tutulta?

Edellä mainitut esimerkit ovat hyvin eri tyyppisiä, mutta silti ne kuvaavat täsmälleen samaa asiaa: Ympäristössä on jotakin, joka laukaisee ajatuksen välttelemisestä tai pakenemisesta. Tällaisessa tilanteessa normaalisti positiivisena vahvisteena toimiva tekijä ei enää toimikaan. Jos koira esimerkiksi jännittää lenkillä kovasti muita koiria, ei syöminen välttämättä ole sillä ensimmäisenä mielessä. Sen sijaan koiralla on päällimmäisenä ajatuksena pakeneminen tilanteesta, mikä tunteena ylittää syömiskäyttäytymisen.

Samoja efektejä voi olla havaittavissa myös treenikentällä. Koira saattaa alkaa nuuskia maata, eli paeta tilannetta, vaikka pelon tai stressin lähdettä ei olisikaan selkeästi nähtävillä. On kuitenkin mahdollista, että treeniympäristössä on jotakin sellaista, joka ennustaa koiralle, että kohta tapahtuu jotakin ikävää. Itse asiassa välttämiskäyttäytymisen ilmaantumiseen ei edes tarvita mitään sen suurempaa pelon lähdettä vaan esimerkiksi riittää, että koira tietää harjoituksen olevan sille aivan liian haastava. Myös ohjaajan jännittäminen tai turhautuminen voivat olla koiralle stressin lähteitä. Jos ohjaaja aina turhautuu treeneissä, tulee koko treenikentästä tai -tilanteesta koiralle herkästi merkki ohjaajan turhautumisesta.

 

Miten kyseinen pulma ilmenee?

Mikäli esimerkiksi treenitilanteesta on muodostunut koiralle merkki epämukavuuden tunteesta, lisää se koiran halua paeta tilanteesta. Käytännössä tämä ilmenee useimmiten nimen omaan maan haisteluna. Tilanne on koiralle niin epämukava, että se mieluummin pakenee tilannetta nuuskimalla maata – silläkin uhalla, että ruoka jää saamatta. Välttämiskäyttäyttyminen voi ilmetä myös muilla tavoin, kuten jatkuvana vilkuiluna muualle. Koira voi myös ärähdellä muille koirille tai kirjaimellisesti paeta treenikentältä juoksemalla viereiseen pusikkoon.

Edellä mainitut esimerkit ovat yleensä melko selkeitä merkkejä ohjaajalle siitä, että koira kokee harjoittelutilanteen epämiellyttävänä. Sen sijaan kaikki eivät tule ajatelleeksi sitä, että myös koiran yllättävä yliystävällisyys kanssatreenaajia kohtaan voi olla merkki siitä, että koira etsii poistumistietä. Valitettavan usein nämä tilanteet pyritään ratkaisemaan siten, että pyydetään kaikkia ihmisiä siirtymään kauemmas treenikentältä. Tämä on kuitenkin lähinnä tulipalon sammuttamista eikä siten välttämättä ratkaise itse ongelmaa, eli syytä koiran halulle poistua kyseisestä tilanteesta.

 

Mikä sitten johtaa tämän tyyppiseen käyttäytymiseen?

Syitä sille, miksi koira haluaa paeta tilannetta, voi olla monia. Jotkut syyt ovat harmittomampia kuin toiset. Joskus syynä voi olla kova pelko jotakin asiaa kohtaan, mutta monesti niinkin harmittomalta kuulostava seikka kuin liian haastava harjoitus voi laukaista välttämiskäyttäytymisen.

Vaikka ohjaaja kouluttaisikin pääasiassa positiivisesti vahvistamalla eikä koskaan fyysisesti rankaisisi koiraa, ei se kuitenkaan ole tae sujuvasta treenistä. Jo pelkkä ohjaajan turhautuminen tai pettymyksen ilmaiseminen voivat olla niin luotaantyöntäviä tekijöitä, että ne syövät arvoa ohjaajan käyttämiltä vahvisteilta. Myös ohjaajan jännittämisestä voi syntyä koiralle merkki siitä, että jotakin ikävää tai stressaavaa on luvassa, mikäli ohjaaja esimerkiksi aina oman kisasuorituksensa jälkeen purkaa pettymystään turhautumalla.

Jos harjoitukset ovat koiralle liian vaikeita, myös siinä tapauksessa välttämiskäyttäytyminen saattaa vahvistua. Kukaan ei pidä virheiden tekemisestä, ei sen enempää koirat – etenkin, jos virhettä seuraa aina ohjaajan koiraa kohtaan ilmaisema pettymyksen tunne. Esitänkin kaikille koiraharrastajille seuraavanlaisen haasteen: Opeta koira ilmaisemaan, haluaisiko se mieluummin ruokapalkkion vai tauon. Toteuta sitten jokin hyvin helppo harjoitus, jonka jälkeen kysyt koiralta, kumman se haluaa. Toteuta myös jokin todella haastava harjoitus ja kysy sama kysymys uudelleen. Tule sitten tänne kertomaan, kuinka kävi!

 

Mitä nyt siis oikein tulisi tehdä?

Ensinnäkin, käytä haastavassa ympäristössä runsaasti positiivista vahvistamista. Kun yhdistät vaikean tilanteen ja positiivisen vahvisteen toisiinsa, alkaa koira pian odottaa jotakin mukavaa epämiellyttävän sijaan.

Aloita treeni helpolla harjoituksella ja myös päätä se helppoon harjoitukseen. Tällöin koiralle syntyy vahva onnistumisen tunne, mikä taas osaltaan kasvattaa koiran itsevarmuutta. Lisäksi pääset palkkaamaan koiraa tarpeeksi usein. Riittää, että koko treenistä noin 20 % sisältää haastavia harjoituksia, loput 80 % tulisi sen sijaan olla helppoja.

Huomioi koiran mahdollisuus valintaan. Kuten aiemmin mainitsin, voit esimerkiksi opettaa koiran ilmaisemaan halunsa tauon pitämiseen. Koira olisi hyvä opettaa myös ilmaisemaan, onko se valmis aloittamaan tai jatkamaan harjoitusta (start button behavior).  Näin sinun ei tarvitse arvuutella ja samalla koiran hallinnan tunne kasvaa.

Pyri onnistuneisiin suorituksiin ja välttele virheitä niin paljon kuin mahdollista. Kun onnistumisia on paljon, lisää se luonnollisesti harjoituksen miellyttävyyttä (sekä koiran että ohjaajan näkökulmasta). Mieti myös etukäteen miten toimit, jos virheitä sattuukin. Yritä kuitenkin olla ilmaisematta minkäänlaista turhautumista tai pettymystä.

Erota tauot työnteosta. Koiraa ei tulisi kesken treenin jättää tyhjän päälle. Et voi vaatia koiralta sataprosenttista läsnäoloa, jos et pysty siihen itse. Siispä silloin kun treenaat, treenaa. Jos haluat jutustella kanssatreenaajien kanssa, pyydä koiraa käymään esimerkiksi maate taukomatolle.

Pidä harjoittelu mielenkiintoisenaJotta molempien motivaatio pysyisi mahdollisimman hyvin yllä, älä jää toistamaan samaa harjoitusta liian pitkäksi aikaa. Sen sijaan sisällytä treeniin monipuolisia harjoituksia ja pidä ne sopivan lyhyinä.

 

Lopuksi

Jos koiralla on treeneissä usein tapana haistella maata, vilkuilla muualle tai lähteä livohkaan, kannattaa yrittää lukea sekä koiraa että ympäristöä mahdollisimman tarkkaan ja kattavasti. Maan haistelu tai harjoituksissa “haahuilu” ei kuitenkaan ole asia, jota tarvitsisi hävetä. Sen sijaan se on informaatiota kouluttajalle siitä, mitä tulisi tehdä toisin. Hyvä kouluttaja huomaa tällaiset merkit, mutta vielä parempi kouluttaja pyrkii ratkomaan ne koiran hyvinvointi ensisijaisesti huomioiden. On varmaan sanomattakin selvää, että harjoittelu on kivempaa, kun se on molemmille osapuolille mieluista!